Voisin viettää kahviloissa ison osan päivästäni. Istua teemukillisen ääressä, katsella muita asiakkaita, lukea, kirjoittaa. Jos joku istuisi samaan pöytään, juttelisin, hakisin lisää teetä, antaisin iloisen (tai tarvittaessa vakavan) puheensorinan asettua lempeäksi pilveksi pöydän ympärille.

Mikä tahansa kahvila käy hätätapauksessa. Joskus huoltoaseman ruuantankkauspistekin on riittävä. Mutta jos saa valita, haluan toiseksi olohuoneekseni sellaisen paikan, joka on tehty viihtymiseen. Mukavat tuolit, ehkä sohvia, ei liian kliininen tai moderni, kynttilöitä, värejä, eriparipöytiä ja -tuoleja, tilaa isommille ja pienille seurueille, suuret ikkunat, paljon kankaita. Ja tietenkin hyvää teetä, kahvia, muuta juotavaa. Mielellään viiniäkin. Suolaista ja makeaa syötävää. Jos ruoka puuttuu, kahvilassa ei voi olla pitkään. Ja henkilökunta, se on kaikkein tärkein: heidän pitää saada asiakas tuntemaan olonsa kotoiseksi. Että tulisi sellainen olo, että on tervetullut, että saa viipyä, että on mukavaa, kun tulin. Sillä silloin tekee mieli tulla uudestaan, uudestaan, uudestaan, sopia tapaamisia siihen kahvilaan, suositella muillekin.

Nykytilanteessani olen vähän kuin kahvilaorpo. Lempikahvilani jäivät Tampereelle, enkä ole löytänyt Hämeenlinnasta korvaavia. Helsingissä kahviloitsen liian harvoin, en ole vielä löytänyt mitään ehdotonta suosikkiani. Toisaalta, nykytilanteessani istun kahviloissa ihan liian harvoin. Mutta tiedän, että sekin päivä tulee, kun palaan kahvilaeläjäksi. Tilaan kupin teetä, ehkä croissantin sen kanssa, valitsen pöydän ja alan kirjoittaa muistikirjaan. Välillä ehkä tapaan ystävän, jaan kuulumisia, tilaan marenkileivoksen. Sitten ehkä vielä lukemista ennen kotiinlähtöä. Joutilasta? Kyllä ja ei - kahvilassa voi yhdistää ihanan ajattomuuden ja intensiivisen tekemisen. Helposti. Voisin ihan helposti siirtää työhuoneeni osa-aikaisesti kahvilaan!

Romantisoinko kahviloita? Totta kai. Ja samalla olen hyvin realistinen. Mikä ihana yhdistelmä!

 

(Toivon yhä, että muistaisin erään Tallinnan vanhassa kaupungissa olevan kahvilan nimen. Sen sisustus oli ah niin ihana, myivät käsintehtyä suklaata - ja viiniä myös. Pahoittelen tosin, että rikoin yhden heidän viinilaseistaan. Mutta luulen, että saan silti mennä sinne uudelleen. Jos vain vielä löydän paikan.)