Heräsin tänä aamuna liian varhain. Toisille kello kuusi voi olla täysin normaali ja inhimillinen aika avata silmänsä, minä pyrin välttämään moista. Paitsi siis tänä aamuna, jolloin luomeni aivan itsestään kirposivat auki vähän ennen kuutta, eikä unta enää riittänyt, vaikka koetin sen rippeitä ylleni kaapia.

Hyvä puoli tässä on se, että sain todella kiireettömän aamun. Jos en ole sitä aikaisemmin tällä foorumilla julistanut, julistettakoon se nyt: rakastan kiireettömiä aamuja. On ihanaa vetkutella kotimekossa ja villasukissa, juoda kuppitolkulla teetä, lukea sanomalehdet aivan rauhassa. Jos jonnekin pitää lähteä, voi kiireettä miettiä päällepantavansa ja jättää laukun pakkaamisenkin aamuun. (Tosin täydellisessä maailmassa minun ei tarvitsisi pakata ikinä, oikeat tavarat vain kulkeutuisivat laukkuuni. Kirjat ja monisteet on vielä helppo pakata - jos ne siis löytää ensin - mutta vaatteiden&kenkien pakkaaminen tuskastuttaa. Miten voi tietää etukäteen, haluaako ylihuomenna käyttää punaista kietaisumekkoa tai vihreitä mokkasaappaita?)

Marraskuu on syksyn kuukausista ahkerin, ainakin ns. oikeiden töiden puolesta: niitä riittää. Ja sehän on hyvä asia! Mielekkäitä ja vaihtelevia töitä kaikki. Työsuman keskellä tosin mieleen hiipii epäilyksiä: olenko muistanut hoitaa kaiken? Soittaa X:lle? Sähköpostittaa sen liitteen Y:lle? Mitä lupasinkaan sille yhdelle ryhmälle? Ai niin, pitäisikö levätä välillä? Mutta koska laiska töitään luettelee, en avaudu enempää. Toteanpa vain, että tällaista vapaan sanataideohjaajan elämä on: välillä on paljon kaikkea, sitten on hiljaisempaa. Ja sitten taas ryöppynä sitä, tätä ja tuota. Hyvä niin. Hiljaisempina aikoina voisi kohennella omaa kirjoittamista, nyt sille on niukasti aikaa.

Olen tällä viikolla lukenut tavallista enemmän lastenkirjoja. Hyvät ihmiset, jos ette ole vielä lukeneet ainuttakaan Jukka Parkkisen Karhukirjeistä, parantakaa tapanne välittömästi! Hekottelin niiden kielileikeille männä iltana ja harmittelin, etten hoksannut lainata kaikkia kirjaston hyllyillä majailevia sarjan osia. Ensi kerralla sitten.

Aikainen lintu madon löytää, sanotaan. Oletan, että linnulla on oikeus kieltäytyä madosta ja ottaa jotain muuta tilalle. Vaikka ne villasukat ja teekuppi.