Sorruin eilen kirjaostoksiin. Taas. Menin Akateemiseen täysin tietoisena siitä, että mukaan saattaa tarttua vaikka mitä. Tarkoituksenani oli etsiä vihdoinkin Pasi Ilmari Jääskeläisen romaani Lumikko ja yhdeksän muuta, olenhan aikonut lukea teoksen viime syksystä lähtien. Kiertelin ja pyörin ympäri kirjakauppaa, mutta en löytänyt etsimääni. Olisin pyytänyt myyjää apuun, mutta kassalla oli tungosta, kun lauma lukiolaisia teki kirjahankintojaan. Niinpä silmäilin muita kirjoja "ihan muuten vaan", kunnes syystä tai toisesta päätin ilahduttaa itseäni kahdella kirjoittamiseen liittyvällä kirjalla. Perustelin ostokseni sillä, että tarvitsen kirjoja työssäni ja olen muutenkin jo pitkään suunnitellut niiden hankkimista.

Kiikutin kassalle klassikon, Mika Waltarin Aiotko kirjailijaksi? -oppaan. Sen alaotsikko on viehko: "Tuttavallista keskustelua kaikesta siitä, mitä nuoren kirjailijan tulee tietää." On suorastaan häpeällistä, ettei tämä kirja ole kuulunut kokoelmiini aikaisemmin! Toinen omistukseeni päätynyt teos on monien minulle kehuma Saanko esitellä, Madame Bovary. Kirjan on kirjoittanut André Bernard, ja se kertoo maailmankirjallisuuden klassikoista tuttujen henkilöhahmojen taustoja ja syntyprosessia. Soma kirja, ja uskonpa, että saan siitä kiinnostavia lukuvinkkejäkin. Mutta kirjanälkä jäi näistä jäljelle. Suomalaisen kirjakaupan pokkarihyllystä löysin etsimäni Lumikon. Nyt on junalukemista ja iltalukemista ja muutenvaanlukemista!

Lähipiirini tietää, että kirjojen ohella rahani kuluvat helposti myös kenkiin. Siksipä ei liene ihme, että olen jo huokaissut ihastuksesta Lumikon kannen äärellä. Kuvassa ei näy paljon muuta kuin naisen jalat jalkaterästä ylöspäin, ei edes polviin asti. Mutta naisen kengät näkyvät, ja ne ovat kauniit! Sitä en vielä tiedä, ovatko kengät muuten tärkeässä roolissa tässä romaanissa... Tuskin, mutta sallittakoon yksi epäkirjallinen ihastunut huokaus kannen kengille.