Luin eilen illalla Tittamari Marttisen runo- ja lorukokoelmaa Tivoli Tähtisade. Ostin kirjan keväällä ns. hätävarakirjaksi - eli jos tarvitsisin yllättäen lahjakirjaa etenkin lapsille, voisin pikapikaa paketoida Marttisen kirjan. En tietenkään ole malttanut olla lukematta kirjaa. Ja nytpä tuntuu, että pidän sen ihan itse.

Paitsi että Marttisen riimittely on hilpeää, minuun vetoaa Rosa Liksomin kuvitus. Liksomin eläinhahmot ovat riemastuttavia kaikessa absurdiudessaan! Kuvituksen viehkeyttä lisää se, että värejä on tasan kaksi - vaaleanpunainen ja vihreä. Niin ällöttävä yhdistelmä, että lopputulos on mahtava.

Kirjan sisältö on se, joka ratkaisee kirjan hyvyyden tai huonouden, mutta pakko myöntää, että kansi on se, joka ensimmäisenä houkuttelee tai työntää kauemmas. Marttisen ja Liksomin yhteistyö Tivoli tähtisateessa sai minut tarttumaan kokoelmaan ja selaamaan sitä tarkemmin. Otavan Runoja tunteville -sarja on oiva esimerkki kauniista kansista, joita katselee mielellään. Osassa on käytetty kangasta (tai sen tapaista) päällystä, joten katsomisen lisäksi kirja myös tuntuu miellyttävältä. Esimerkiksi Risto Oikarisen Puupuhaltaja miellyttää minua niin ulkonäkönsä kuin sisältönsäkin puolesta. Sen kannen on suunnitellut Päivi Puustinen.

Eilen ostin junalukemisekseni Seinäjoen Kirjakassista Cornelia Funken fantasiaromaanin Mustesydän. Kuinkas ollakaan, sen kansi houkutti minua. Kannessa on anfangeja, ainakin luulisin, että menevät anfangin luokitteluun. Itse kirjaimet eivät ole koristeellisia, mutta niiden taustat ovat, ja osassa taustan kuviointi kiemurtaa itse kirjaimen yli. Kansi antoi viitteitä sisällöstä: kirjallisuuden parissa liikutaan, lukemista rakastetaan ja kirjat ovat merkittävässä osassa tätä teosta. Netistä löysin tiedon, että Mustesydän aloittaa fantasiatrilogian. Olen siis tuomittu lukemaan myös nuo kaksi muuta osaa - mikäli tämä ensimmäinen on hyvä.

Kirjankansitaidetta ei paljoa korosteta, mutta joka vuosi sentään valitaan vuoden kauneimmat kirjat - siis useita upeita kaunottaria. Harmillista, että kirjat täytyy säilyttää hyllyssä siten, että kannet jäävät piiloon. Vaikka voisihan sitä koota viikottain vaihtuvat kansinäyttelyn kotiinsa, jotta saisi ihastella kansia!