Taiteilijaelämäkerrat kiehtovat minua. En silti lue niitä kovin usein, tartun helpommin fiktioon kuin faktaan (sikäli, kun elämäkerta ikinä voi olla silkkaa faktaa). Frida Kahlosta tehtiin elokuva vuonna 2002, pääosassa Salma Hayek. Elokuvakäsiksen pohjana on käytetty Hayden Herreran kirjoittamaa Frida Kahlo -elämäkertaa, jonka minäkin hankin pokkarina. Kumpi ensin, elokuva vai kirja, sitä en enää muista. Pidin ja pidän elokuvasta paljon, hankin sen itsellenikin myöhemmin.

Kahlon elämäkerta on kirjoitettu vetävästi. Luin sitä jännittyneenä, muistan ristiriitaisen tunteen, kun aloin pelätä, että Frida kuolee. Ja samaan aikaan tajusin vallan hyvin, että tietenkin Frida kuolee, tämähän on elämäkerta... Herrera lainaa Kahlon päiväkirjoja, kirjeitä ja läheisten kertomuksia. Niistä rakentuu elävä kuva naisesta, jonka elämä ei ollut helppoa, mutta väkevää se ainakin oli.


Juuret, 1943
Kuva täältä

Ihanaa sekin, että kirjassa on kuvia sekä Kahlosta itsestään, hänen läheisistään että hänen teoksistaankin. Aitoa Frida Kahloa tuskin seinälleni koskaan saan, mutta julistekin riittäisi... Vielä kun osaisi valita jonkun teoksista!


Herreran teoksessa on todellakin kokonainen elämä: hurja tunneskaala, aistimuksia, lihaa ja verta olevia ihmisiä. Ja koko ajan mukana kulkevat kipu ja kuolema - mutta niille ei alistuta.

Hayden Herrera: Frida Kahlo. Suomentaneet Antero Kare ja Kaarina Turtia. Teos ilmeistyi suomeksi ensimmäisen kerran Otavan kustantamana 1990.