Abivuonna sana lukuloma herätti sekä inhoa että iloa. Sai lukea - mutta olisi pitänyt lukea vain ylioppilaskirjoituksia varten. Ja miksi sana loma? Ihan vain kiusaksi? Käsitykseni lomasta ei silloin(kaan) pitänyt sisällään kirkkohistorian tai prepositioiden opiskelua.

Nyt voisin hyvillä mielin kutsua viikko sitten päättynyttä kesälomaani lukulomaksi. Tein paljon muutakin, tai, no, paljon ja paljon, lähinnä laiskottelin ja söin ja olin ja rakastin elämää, mutta...

Alla suurin osa luetuista, tosin ainakin yksi Poirot-dekkari uupuu kuvasta ja jotain muuta olen saattanut unohtaa.

Tunnustan, että pari kirjaa näistä on vielä kesken - ahmatti kun ei aina malta lukea yhtä loppuun ennen kuin aloittaa seuraavaa. Pino kertonee myös jotain kirjamaustani: kirjava.

Kesäloman lukumeininki on jäänyt päälle, kuluneen viikon aikana olen uppoutunut tarinaan jos toiseenkin. Yksi luetuista ansaitsisi ihan oman postauksensa, mutta siltä varalta, että unohdan, kerron kirjan teille jo nyt: KluunVaimo kävi lääkärissä. Lukekaa. Ja varautukaa tunnemyrskyyn. Minä ainakin vaikutuin.