Kuka arvaa kuvan perusteella, mistä juuri palasin?

Oikein. Tampereen kirjamessuilta. Oli kivaa. Oikeastaan yllättävän kivaa - kammoksuin etukäteen tungosta, hälinää, meteliä, kiirettä ja tönittäväksi joutumista. Mutta messuillahan oli miellyttävän väljää, eikä äänimaailmakaan kajahtanut liiallisena. Ainakaan näin yhden päivän messuajan näkökulmasta. Aikataulukin toimi mukavasti, ne, joista olin kiinnostunein, sattuivat kätevästi peräkkäin. Joku voisi väittää, että stalkkasin Tuomisen Taijaa, mutkun Taija nyt vaan on loistava haastattelija - ja hänen jututettavanaan kiinnostavia kirjailijoita!

Tapasin vanhoja tuttuja ja tutustuin uusiin ihmisiin. Ja... Ostin kirjoja. Loppujen lopuksi ihan maltillisesti, sain jätettyä muutaman kiinnostavan niteen laukkuni ulkopuolelle. Hyvä minä!

Sarjakuvahyllyt notkuivat ihanuuksia, teki mieli haalia vaikka mitä. Loppujen lopuksi tyydyin kahteen. Antti Hopian ja Nina Laakon Kirjaston kissat 2 - Gogolin nenä oli pakko pelastaa omaan hyllyyn. Sain tuoreimman Kirjaston kissat -albumin ennen joulua Antilta lahjaksi ja ihastuin oitis. Voi iloa, kun kovakantinen Gogolin nenä huiskutteli Sammakon myyntipöydältä! Sarjista voi muuten lukea täälläkin.

Toinen sarjakuvapakkohankinta oli tämä:

Fanitan Kaisa Lekaa. Myynnissä oli vaikka mitä Kaisalta, mutta ne löytäessäni pakotin jo itseni hillitsemään kirjanostoani (vaikka edelleen olin loppujen lopuksi suorastaan nihkeä kirjanostaja, jolta mopo ei karannut mihinkään). Kirjeet vetosivat oitis - jokainen kuori on uniikki - ja vietinkin hartaan tovin koettaessani päättää, millaisen kuoren valitsen. Sisältä paljastui kaksi sarjakuvaa:

Joskus pari vuotta sitten Kaisa Leka käveli minua vastaan Tampereen asematunnelissa. Tunnistin hänet oitis ja mieleni teki mennä sanomaan jotain. En tietenkään mennyt. Mutta sarjakuviaan luen edelleen.