Tiedän tulleeni - jos en vanhaksi (mitä sekin sitten on ja tarkoittaa) niin ainakin jossain määrin perusaikuiseksi valitellessani päivien katoamista. Mutta kun: mihin tämäkin viikko meni? Oliko tällä viikolla muka tiistai? Torstai? Eilen oli lauantai, jota ehdin jo tovin luulla sunnuntaiksi. Eli melkein kadotin senkin.

Eilen kerroin, mitä haluan tehdä. (Alun perin piti lähteä Kouvolaan, mutta miehen kuumeilu muutti suunnitelmat staattisemmiksi.) Listalla olivat lukeminen, kutominen ja audiovisuaalinen viihde. Kaksi jälkimmäistä toteutuivat (audiovisuaalisesta viihteestä vastasivat Martti Servon Yösydän-Youtubepätkät ja Holiday-dvd), mutta en ehtinyt lukea. En ehtinyt??? Aika kiireistä naiselta, jonka ainoa poistuminen kotoa suuntautui vastapäiseen Siwaan hakemaan jäätelöä ja majoneesia (näitä ei ole nautittu yhdessä, lupaan), eikä päivään kuulunut yhtäkään aikataulutettua asiaa.

Havahduin tänään muistikuvaan, että olen lupautunut mukaan KaNoKiKuun. Good for me, mutta nyt on kuu puolivälissä ja tekstiä niukasti. Toisaalta olen ikuinen optimisti, joten tätä kuutahan on vielä puolet jäljellä ja se on paljon se. Kirjoittajaryhmäni deadlinekin lähenee, joten ehkä jotain novellinsukuista pääsee ilmoille.

En silti valita. Vaikka vuosi on käynnistynyt ihan reippaasti, mielessä kytee lukuisia ajatuksia. Niin kirjottamiseen kuin kaikkeen muuhunkin liittyviä. Katsotaan vuoden kuluttua tarkemmin, mutta nyt tuntuu, että tänä vuonna tapahtuu mielenkiintoisia asioita ja uutuuksia.