Luin juuri loppuun Haruki Murakamin romaanin Kafka rannalla. En osaa näin nopeasti sanoa paljon muuta kuin tämän latteuden: pidin kirjasta. Myönnän avoimesti ennakkoluuloisuuteni tiiliskiviromaaneja kohtaan, mutta tämän teoksen kohdalla tuntui nautinnolta, että sivuja riitti - yli 600. Tarina ei pidättäydy tässä todellisuudessa, ja spekulatiiviset elementit tuodaan tarinaan tyylikkäästi. Äkkiä sitä vain huomaa, että nyt mennään. Kiehtova kirja kohtalosta, oman tehtävän täyttämisestä ja tarpeesta olla tarpeellinen. Ehkä muustakin - kunhan tässä ajatukset vielä asettuvat!

Vietän kesälomani kolmatta päivää, ja parasta on aikatauluttomuus. Ei ole väliä, milloin menen nukkumaan tai milloin herään. Lähestyvä juhannuskaan ei aiheuta hengenahdistusta, sillä siihen ei liity mitään pakkotraditioita, onneksi. Kaikkea voi tehdä, mitään ei ole pakko tehdä. Toivon hyvää ruokaa ja rentoa seuraa, pitkiä yöunia ja avointa mieltä. Ja olen kiitollinen ihmisistä, jotka ymmärtävät, kun heille sanoo, että nähdään vaan, mutta ei sovita mitään tarkkaa nyt. Kyllä minä haluan tavata, mutta en täyttää kalenteriani tapaamisilla, katsoa kelloa ja koettaa välttää myöhästymistä, luopua spontaaneista illanistujaisista, kun seuraavana aamuna pitää nähdä sejase ihan eri kaupungissa. Kalenteri on tärkeä työkumppani, mutta lomalla se ei määräile.

Voisin jatkaa lukemista tänään. Ehkä pitäisi hankkia mukavammat parveketuolit. Sitten voisi lueskella parvekkeella, katsella välillä maisemia. Linnaa, kirkkoa, puita. Ja kauas, ihan vain kauas.