Tämänkertainen nautinto herättää ristiriitaisia tunteita. Toisaalta tavaratalot ovat ahdistavia kaikessa tavarapaljoudessaan, ylenpalttisuudessaan, materiantyrkyttämisessään. Mutta toisaalta tavaratalot ovat hurmaavan anonyymejä paikkoja, joissa voi vain maleksia ja hypistellä kauniita tavaroita, miettiä vaihtoehtoisia identiteettejä ja kadottaa ajantajunsa.

Voi valita, haluaako hukuttautua kosmetiikan taikamaailmaan. Miinuksena on toki se, että hajuvesiosastot ovat helposti niin tuoksuvia, ettei siellä pysty olemaan. Mietin myyjien vointia - eikö heillä ole krooninen päänsärky hajusteiden keskellä seisomisesta? Tai ehkä haluaa valita vaateosaston. Tai astiat, sisustuksen, paperiosaston... Laukkuja ja kenkiä? Ehkä myös piipahdus kahvilassa, jonka valikoima on runsas mutta ympäristö persoonaton.

Tavaratalossa myyjät eivät tule kysymään, mitä haluaisin. Oikeastaan ketään ei taida kiinnostaa, olenko paikalla vai en. Ja toisinaan se on mitä parhain asia. Saada vain vaellella, nähdä kauniita asioita, tuntea eri materiaalien tuntu sormenpäissään.