Oi oma äidinkieli, miten sinua rakastankaan! Harmi, ettei kaikilla muilla suomalaisilla ole yhtä hehkuvaa suhdetta suomen kieleen.

Tietyillä aloilla alkaa olla silkkaa arkipäivää, että työhakemuksissa kaipaillaan assisting visualiseria tai digital marketing manageria. Tai change management consultantia, joskus myös licence contract specialistia. Onpa jopa kansainvälisten toimintojen conroller eräältä firmalta kateissa. Ilmeisesti noiden paikkojen hakijat tietävät, mihin ovat töihin haluamassa. Minä en tiedä, mitä heidän työnkuvaansa kuuluu, mutta eipä minun välttämättä tarvitsekaan. Jossain määrin ymmärrän, että englantia on käytettävä, varsinkin Nokian kaltaisissa isoissa yrityksissä, joilla on paljon ulkomaalaisia työntekijöitä ja vientiäkin riittää. Silti nuo pitkät nimikkeet tuppaavat hymyilyttämään. Olisiko liian arkista käyttää suomenkielisiä ammattinimikkeitä, ihan näin meidän suomalaisten kesken?

Näiden sanamammuttien keskellä riemastuin, kun työvoimatoimiston avoimien työpaikkojen joukossa oli harvinainen ammatti: osaaja. Kyllä, eräs yritys haki osaajia - onneksi he kuitenkin tarkensivat kriteerejään työpaikan esittelysivuilla.

Minä osaan puhua englantia, ymmärrän sitä melko hyvinkin. Silti tahtoisin nähdä enemmän suomea Suomessa. Käyn mielelläni kahvilassa, en coffee shopissa. Leipomossa asioin mieluummin kuin bakeryssä. Spa kuulostaa oudolta, kylpylä tutulta. Niinpä hämmennyin, kun eilen havaitsin naistenlehdessä pienen jutun Poriin avatusta hemmotteluhoitolasta. Hoitolan teemana on suomalaisuus, mutta nimi kaukana siitä. Vitamin.fi Lifestyle Spa on yritys, joka tarjoaa hierontaa, kasvohoitoja ynnä muita hyvän olon hoitoja. En epäile paikan laadukkuutta, mutta herra paratkoon tuota nimeä!

"Joo, me ollaan tänään menossa Vitamin.fi Lifestyle Spahan. Mä otan jonkun beauty-hoidon ja sitten vuorossa on sauna rituals. Spa loungessa tulee kuulemma rauhoittavaa chill out -musiikkia." Kuulostaa, hmmm... kamalalta, kielellisesti. Olen täysin valmis kokeilemaan paikan tarjoamia hoitoja - olisi ihanaa saunoa kunnolla, saada kasvohoito ja valita huumaavalta tuoksuva öljy kokovartalohierontaan. Mutta ei noilla nimillä! Tunnen itseni kömpelöksi, jos joudun puhumaan englantia ja suomea sekaisin, kompuroimaan kahden kielen välimaastossa.

Optimisti minussa toivoo, että kyseinen hoitola kuuluu johonkin kansainväliseen ketjuun, joka pakottaa yrittäjät käyttämään englanninkielisiä ilmauksia. Näin ei kuitenkaan taida olla. Kotimaisuuden vaaliminen ei ulotu nimiin saakka, valitettavasti.