Minua vaivaa toisinaan jonkinasteinen klassikkokammo. Jos jokin kirja määritellään klassikoksi, alan välittömästi epäillä sen hyvyyttä. Omituista, koska olen kuitenkin tutustunut jokuseen klassikkokirjaan, osasta myös kovasti pitänyt. Toki joukkoon mahtuu niitäkin, jotka tylsistyttivät, ärsyttivät, turhauttivat. Kaikki klassikot eivät ole kaikkia varten, kaikista ei tarvitse pitää.



Mutta Anton Tšehovista minä pidän. Erityisesti hänen novelleistaan, vaikka näytelmiäkin olen mielihyvin lukenut. Toisinaan minulle tulee suoranainen tarve lukea Tšehovia, halajan päästä venäläiseen sielunmaisemaan juomaan teetä toisiaan lukuisilla hellittelynimillä kutsuvien ihmisten seuraan. Sitä paitsi sanapari "venäläinen klassikko" tuo usein ihmisille mieleen tuhatsivuiset, raskassoutuiset romaanit, joissa rämmitään elämän suurten kysymysten hyhmäisessä suossa niin hartaasti, että on ihme, jos joku hommasta selviää. Tšehov ei ole tätä. Hänen novellinsa ovat teräviä, napakoita - ja silti niissä pohditaan elämän suuria kysymyksiä.

Anton Tšehovin vaikutus novelliperinteeseen on niin suuri, että puhutaan tšehovilaisesta novellista. Tällä tarkoitetaan boccacciolaisen juoninovellin eräänlaista vastakohtaa, jossa ulkoisia tapahtumia ei niinkään ole. Pääpaino on henkilöiden sisäisellä maailmalla. Loppu on usein avoin.

Tyypillinen esimerkki tällaisesta on novelli Kostaja. Pidän erityisesti sen aloituksesta, joka vie suoraan tilanteeseen, dramaattisesti: "Pian sen jälkeen, kun oli tavannut vaimonsa itse teossa, Fedor Fedorovitš Sigajev seisoi Schmuks & C:n asekaupassa valitsemassa sopivaa revolveria. Hänen kasvoiltaan kuvastui viha, suru ja luja päättäväisyys." Mikä aloitus! Lukijalle annetaan tiiviissä muodossa tilanne, päähenkilö ja päähenkilön reagointi asiaan. Novellin tapahtumapaikka on mainittu asekauppa, tärkeimmät tapahtumat ja käänteet käydään Sigajevin ajatuksissa. Asekauppias yrittää käydä keskustelua Sigajevin kanssa, mutta miehen mieli askartelee omiaan.

Pidän Tšehovin novellien tunnelmasta, ja hallitusta rakenteesta. Pidän siitä, että novelli on novellin muotoinen, siitä, että kaikilla palasilla on tarkoitus, siitä, että vaikka loppu on avoin, novelli ei kuitenkaan lopu kesken. Yksinkertaisesti: Tšehov nyt vain hallitsee novellin.

Anton Tšehov: Valitut novellit I-II. Suomentanut Juhani Konkka. Novellit valinnut V. Kiparsky. Ensimmäinen suomenkielinen painos ilmestyi kahtena niteenä WSOY:n kustantamana 1959.