Tartuin lopultakin Tommy Hellstenin teokseen Saat sen mistä luovut. Ei ole ollut mitään erityistä syytä vältellä teosta - sen aika ei vain ole ollut aikaisemmin. Viime viikon kirjastokäynnillä kirja huiskutteli hyllystä - ja pääsi mukaani. Aloitin lukemisen viikko sitten hotellin sängyllä makoillen - ja nopeasti huomasin nyökytteleväni. Moni kirjan asia on sellainen, jonka olen tiennyt jo, mutten ehkä osannut sanoittaa.

Kirjan lukeminen oli kuin olisi saanut keskustella miellyttävän, viisaan ihmisen kanssa. Sellaisen, joka on ajatellut asioita mutta jolla ei silti ole tarvetta päteä tai elvistellä tiedoillaan. Tämän, kiireestä kertovan sitaatin kirjoitin oitis muistikirjaani - ja olen ulkomuistisiteerannut sitä jo useammassakin keskustelussa:

"Eräs keino varmistua siitä, ettei joudu toisten lähelle on ainainen kiire. Kun on kiire, ei toi - ei tarvitse - kohdata ketään. Silloin pitää tuudittautua siihen harhaluuloon, että kiire on asia joka ihmiselle tapahtuu sen sijaan että se olisi itse luotu. Kiire luodaan, kun tehdään vääriä valintoja. Kiire ei koskaan synny, se tehdään. Kiire on olemassa vain siellä missä sen halutaan olevan olemassa."

Osuu. Opiksi olkoon.

Hellsten kirjoittaa kiinnostavasti myös mm. heikkoudesta, rakkaudesta ja uskosta. Siitä, miten pelkäämme toisiamme, luulemme suojelevamme itseämme, suoritamme elämää, että se näyttäisi muiden silmissä hyvältä.

Tämä on niitä kirjoja, joita tekisi mieli alleviivata. Mutta minulla on kirjaston kirja. Kirjoitan siis sitaatteja muistikirjaan ja mietin, pitäisikö mennä ja ostaa oma kappale. Sellaiseen voisi tehdä puuväreillä (erivärisillä!) alleviivauksia, joihin palaisi sitten myöhemmin ja lukisi niistä historiaansa.

(Lasimaalaus löytyy Kuusankosken kirkosta. Kuva otettu viime pääsiäisenä.)