Alla oleva on raakatekstiä keväältä 2004 - ei siis varsinainen päiväkirjamerkintä, jotain puolifiktiivistä tajunnan- ja tarinanvirtaa. Tunnelma on keväinen, mutta mitäpä siitä. Moista keveyttä tarvitaan vuoden vaihtuessakin!

Huhtikuu 2004, raakatekstiä junamatkalla Tampereelle

Kevät. Kello 20.42 on vielä valoisaa, ilma on lämmin ja sivelee kasvoja pehmeästi. Olo on rauhallinen, haaveksiva. Tuntuu siltä, että pitäisi rakastua. Sää ja kellonaika olisivat otolliset arkaan kävelyretkeen uuden ihmisen kanssa. Sunnuntain autiutta kapsaavat kadut jalkojen alla, askelten arka rytmi, hento, varoen alkava hämärrys. Tällaisena iltana voisi kuljeskella rakastetun kanssa päämäärättä ja hetken lopulta koittaessa suudella, kietoa toinen käsivarsien kultarinkiin, eikä kumpikaan palelisi. Käsi poskelle, lämmin kuin tuuli, avoin katse. Sinua, sinua. Yön seppele on vielä kaukana, monien suudelmien päässä tästä lempeästä hetkestä. Tällaisina iltoina haluaisin olla rakastunut. Ei vielä varma toisesta, hänen niskansa tuoksusta, röyhkeästä piiristä hänen nänninsä ympärillä, unista, joiden aikana hän kietoo peiton yhä tiiviimmin ympärilleen huulet outoja sanoja mumisten. Kun jokainen ele on uusi ja silti niin rakas, kuin viiva, jota on odottanut tauluun piirtyväksi. Kun sanat eivät osaa suusta ulos, ne on suudeltava, uudelleen, vielä, sillä se on rakastavaisten puhetta. Ensimmäiset suudelmat ovat aidoimpia sanoja, joita he toisilleen antavat. Pidätkö minusta? Pidän, entä sinä minusta? Aina. Nyt. Ikuisesti. Eivätkä ensisuudelmat valehtele, sillä niiden aika ei kuulu reaalimaailmaan. Ei, niiden aika on parempaa, valheettomampaa, ja sekunti on aina arvokas. Huulten kosketus on täydellisin lause, ja sitä kirjailijat etsivät, sortuen makeiluun, brutaaliuteen, huonoon komiikkaan, ylenpalttisiin lavastuksiin.
Tällaisina iltoina minä tahdon puhua pehmeällä, hiljaisella äänellä vain vähän. Liika ääni voi tappaa rakastavaisten kielen.

Teki mieli vähän viilailla, mutta korjasin vain yhden pilkun (!) ja yhden väärän kirjaimen. Muu on liki viiden vuoden takaista, nopeasti kirjoitettua.

Tämän tekstin myötä toivon lempeää, ehkä jopa romanttista alkavaa vuotta 2009 teille, Oman huoneen lukijat!