Viime viikosta selvitty, ainakin joten kuten... Vaikka huilasin pari päivää, tuntuu yhä siltä, että voisi levätä vähän enemmänkin. Tai sitten tämänaamuinen herätys vain oli liian aikainen - 5.30 EI ole hyvä aika ihmisen herätä.

Joojoojoo, lupasin sanoa painavan sanottavani Gummeruksen kirjoittajakoulusta, mutta nyt ei jaksa. Messusin aiheesta viikonloppuna, mutta enpäs kerro vielä täällä! (Oih, voin melkein kuulla, kun kihisette jännityksestä... Tai sitten ette.)

Mutta teen paljastuksen: Aion antaa Julia Cameronille mahdollisuuden. Toki olen hänen kaikki kolme suomennettua teostaan lukenut aikaisemmin, käyttänyt harkkoja tunneilla ja viimeisimmän kritisoinutkin Uudessa Naisessa. Mutta nyt ajattelin, että ihan oikeasti ja todella kokeilen Tie luovuuteen -kirjan 12 viikon kurssia tai ohjelmaa tai miksi sitä pitääkään kutsua. Eli luen luvun per viikko, teen harjoituksia ja ehkäpä opin jotain. Vaikka suhtaudunkin Cameronin oppaisiin kriittisesti, niissä on kuitenkin hyviäkin juttuja.

Aamusivuihin (jotka ovat kuulemma jutun pääpointti) en taivu. Olen joskus niitä kokeillut ja inhosin joka hetkeä. Minusta ei ole mukavaa kirjoittaa kolmea A4-kokoista sivua tajunnanvirtaa heti aamulla. En ole aamuihminen, enkä todellakaan aio pilata aamujani tekemällä jotain vastenmielistä. Eli aamusivuni ovat mihintahansaaikaanpäivästäsivuja. Ja vain A5-kokoiselle paperille vielä! Oi minua kerettiläistä... Mutta jos luovuuteni kaatuu tähän, niin helpossapa oli.

En oikein siedä Cameronin henkisyyspakkosyöttöä (jo kirjan alaotsikko on Henkinen polku syvempään luovuuteen), mutta päätin lukea niiden "ohi". Samoin amerikkalaishenkinen menestystarinoiden kertominen tuntuu hieman liialliselta, mutta vältän niihin kohtiin pysähtymistä. Haluan selvittää, onko Cameronin menetelmässä itua, sellaista, joka purisi minuunkin. Pari harkkaa olen tällä viikolla ehtinyt tehdä (siis mihintahansaaikaanpäivästäsivujen lisäksi tietenkin), toisen tekeminen jopa nauratti. Kirjoitin yleisönosastokirjoituksen, jossa kerroin, miten hyvä ja mahtava kirjoittaja olen. Tein sen junassa, ja hymyilyttihän se, kun keksi mitä ylistävimpiä adjektiiveja itsestään ja teksteistään. Olen viettänyt junamatkoja surkeampienkin aktiviteettien parissa.

Raporteeraan jossain vaiheessa lisää Omassa huoneessa. Nyt on kuitenkin liian varhaista sanoa juuri mitään muuta kuin että ainakin olen aloittanut.