Olen jälleen lukenut Natalie Goldbergiä, kuljettanut mukanani Hyvä kaukainen ystävä -opasta (Kansanvalistusseura 2009, suom. Marja-Riitta Vainikkala). Saan siitä tälläkin lukukerralla uutta - niin elämän pohdiskeluun yleensä kuin kirjoittamiseenkin. Eri asiat osuvat eri lukukerroilla, kuten hyvässä kirjassa pitääkin.

Tällä kertaa Se kolmas -otsikolla varustettu luku havahdutti. Goldberg kysyy, mikä on kolmas asia. "Sinä ja kirjoittaminen ovat kaksi ensimmäistä. Et voi kirjoittaa vain kirjoittamisesta. Sinuun ja tekstiisi liittyy myös kolmas seikka." Onneksi tilaa on myös neljännelle, viidennelle, kuudennellekin asialle, sillä - onneksi - niitä riittää. Mutta kerrankin kolmiodraama on hyvä asia!

Omassa kirjoittamisessani noita kolmansia riittää vaihtelevasti. Tunnistan myös tunteen, että kirjoittaminen houkuttaa ja himottaa huikeasti, mutta kun kynä tärisee kädessä ja paperi suorastaan imee sitä puoleensa, mitään paperille laitettavaa ei olekaan. On vain hinku kirjoittaa. Miten turhauttavaa!

Tällä hetkellä en tempoile niinkään kolmansien puutteessa. Tempoilua aiheuttaa se, että näytelmän deadline lähenee, mikä puolestaan heittää kirjoitusvastarinnan uusiin sfääreihin. Tämä kuuluu prosessiin, tiedetään, been there ja niin edespäin, mutta ei se tätä mukavammaksi muuta.

Mutta jatketaan vielä tovi kolmannen parissa. Goldberg nimittäin oivallutti ainakin minut kirjoittamalla, että nämä kolmannet kuuluvat parisuhteisiinkin. "Yhteyteen tarvitaan kolmas tekijä - lapsi, koira, talo tai yhteinen yritys. Silloin ei olla vastakkain vaan rinnakkain." Kolmansien listaa voi vielä jatkaa: harrastukset, ystävät, mielenkiinnon kohteet, paikkakunnat, vakaumukset... Pidän tuosta ilmauksesta, että vastakkain oleminen muuttuu rinnakkain olemiseksi. Vastakkain täytyy välillä olla, tuijottaa toista syvälle silmiin ja paistatella toisen rakkaudessa sekä antaa oman rakkautensa loimottaa. (Vastakkain täytyy olla myös negatiivisemmin, ottaa oma puolensa, vetää raja - mutta siitäkin on osattava kääntyä pois, ei voi jäädä rakentamaan muuria.) Ehkä erillisyyden ja yksinäisyyden tunteet parisuhteessa joskus johtuvatkin siitä, että on käännytty liikaa vastakkain, unohdettu se muu, joka ruokkii suhdetta.

Mutta rinnakkain. Minä olen tässä, sinä olet siinä vieressä ja yhdessä meillä on tämä koko maailma.