Joskus vuosia sitten minäkin olin niin hölmö, että luulin, että luova toiminta on vain taiteilijoiden juttuja. Onneksi olen viisastunut noista päivistä! Olen tänään viimeistellyt kurssiohjelmaani viikonlopulle. Luvassa on avoimen yliopiston opintoja, jakso kantaa nimeä Luovan työn erityispiirteet. Paitsi että olen verestänyt vanhoja tietojani luovuudesta, olen oppinut uuttakin. Ja ollut itsekin luova! Väitän, että oppituntien rakentelu voi olla luovaa puuhaa - etenkin silloin, kun oppikirjaa ei ole ja opettajalla/ohjaajalla riittää intoa ja viitseliäisyyttä tehdä oppitunnit juuri vuorossa olevalle ryhmälle. Oppi kun ei mene samalla tavalla päähän joka ryhmällä. Eikä itsekään jaksa aina toistaa samaa asiaa samalla tavalla.

Nyt on hyvä mieli, kun hommat on saatu tehtyä. Viikonloppu näyttää, miten suunnitelmani toimivat käytännössä. Innostuin itsekin joistain harjoituksista - mutta enpäs paljastakaan vielä, millaisia juttuja kirjoittelemme viikonloppuna!

Wrimo muistutteli aikaisemmin, että NaNoWriMo on alkamassa kohtapuoliin. Tulipa sitäkin mietittyä kaikkien luovuuspohdintojen mukana. Vaikka luovuus viihtyy vapaudessa, ei ole mahdotonta suitsia sitä edes hieman. Esimerkiksi sellaisiin suitsiin, että lupaa (edes itselleen) kirjoittaa romaanin yhdessä kuukaudessa. Sen raakaversion siis - jotain armollisuutta mukaan sentään!

Lainasin kirjastosta pari Miten kirjani ovat syntyneet -teosta. Niitä on hyvä toisinaan lukea, edes selailla eräänlaisena hengennostatuksena ja vertaistukena. Samaan sarjaan menee Kari Levolan toimittama uutuus Kirjailijan työmaat. Sekä lukuisat kirjailijaelämäkerrat. Saisinpa vain lisätunteja vuorokauteen, että ehtisin sekä nukkua riittävästi että lukea kaiken haluamani.