Luulin muistavani, milloin ja mistä olen ostanut Sinuheni. Sitten aloin empiä. Ehkä asialla ei ole väliä. Sen tiedän, että luin Sinuhen ennen kuin pääsin opiskelemaan kirjallisuutta. Luultavasti samana kesänä, pääsykokeiden jälkeen.

Ette te Sinuhen juonikertausta tarvitse. Tai - laitettakoon Niksun Kootuista Kirjavalioista poimittu juonitiivistelmä: "Suomalaista miestä ahdistaa, mutta muinaisessa Egyptissä." Tarkemmin saatte tietää, kun luette kirjan.

Minä muistan, että olin vuonna 1999 rippileirillä apuohjaajana, kun luin Sinuhea. Luulen, että Waltarin lukemiseen liittyi aikuisuuden tuntemuksia, mutta samaisena kesänä olin myös vilpittömän kiinnostunut klassikoista. Nabokovin Lolitaan tutustuin myös sinä kesänä, sitäkin luin Honkiniemen leirikeskuksessa, milloin vapaa-aikaa oli.

Sinuhen lukemiseen liittyy muistoja. Lukukokemuksen erottaa muista se, että tavallaan en lukenut yksin. Rippileirin pastori, valitettavasti nyt jo edesmennyt Matti Välimaa (Matti-Mattina tunnettu) sai tietää, että luen Sinuhea - ja ryhtyi hänkin lukemaan samaa kirjaa. Usein ruokalassa Matti-Matti istahti minua vastapäätä ja muiden jutteluiden lomassa saattoi äkkiä kysyä satunnaisen knoppikysymyksen Sinuhesta: "Keiden ottopoika Sinuhe olikaan?" Tai saatoimme todeta, että jonkun ihmisen puhe on vain kärpäsen surinaa korvissamme. Nuo Matti-Matin kysymykset pitivät minut hereillä, ja taisinpa esittää välillä vastakysymyksiäkin. Emme me mitään analyyttistä kirjallisuuskeskustelua käyneet. Väitän, ettei meidän tarvinnut. Kirja vaikutti meihin kumpaiseenkin tavallaan, ja käsittelimme sitä lyhyin kysymyksin tai sitaatein.

Jossain vaiheessa jopa mietin, että jos ottaisin koiran, antaisin sille nimeksi Kaptah. Ei se vieläkään mahdoton nimi ole, mutta eipä myöskään päätynyt nykyisen koiruuden nimeksi.

Matti-Matti oli rippipappini. Myöhemmin työskentelimme muutamana kesänä yhdessä rippileireillä. Ilmeisesti Matti-Matti luotti minuun - siitäkin huolimatta, etten ole saanut teologista koulutusta. Ja olihan meillä hyviä keskusteluita. Niitä minä kaipaan - ja koetan muistaa. Ja kun luen Sinuhen uudelleen, saatan muistaa lisää.

Mika Waltari: Sinuhe egyptiläinen. Viisitoista kirjaa lääkäri Sinuhen elämästä n. 1390-1335 e.K.r. WSOY 1945.