"19.1.

Illalla mietin kaikinpuolista turvattomuuttani, aamulla menin ja tilasin hopeakankaisen iltapuvun, joka tulee maksamaan 450 markkaa. Tällaista tapahtuu, mutta pölynimuriin ei ole varaa. Robellin pienessä takahuoneessa elettiin luova hetki. Rouva S., joka on ilmiö alallaan, kuvitteli puvun valmiiksi minun ylleni. Ei mitään muotilehden katselemista.

Mahdollisuuteni turvattomuutta ja epävarmuutta vastaan: protesti ja uhma.

Sitten tulin kotiin ja nuohosin monen viikon pölyt. (Omatunto: minähän säästän sen puvun hinnan 9-10 kuukaudessa siivoojan palkassa!)"

 

Kyllikki Villa: Elämän korkea keskipäivä. Päiväkirjaromaani 1960-luvulta. Like 2008.

 

Eipä ole ensimmäinen kerta, kun Kyllikki Villa pukee sanoiksi jotain, jota olen itsekin ajatellut ja/tai kokenut. Tunnistaminen kiehtoo kirjoittamisessa ja lukemisessa, se nopeasti läikähtävä tunne: ehkä en olekaan yksin, ehkä me ihmiset emme olekaan niin erilaisia, ehkä kaltaisiani on. Onneksi.