Kuljin vuoden 2011 laukussani Meiju Niskalan Kalenteri arjen löytöretkeilijöille (josta kirjoitin vähän jo viime vuonna). En tehnyt viikkotehtäviä joka viikko, mutta uskon, että ne saivat silti jotain aikaan ajattelussani. Vähintään siten, että tulin niistä aina hyvälle tuulelle. Ihan viimeisen tehtävän haluan tehdä Omaan huoneeseen. Se on kuluneen vuoden inventaario. Osa kysymyksistä on kamalan vaikeita - ja tässäpä sen huomaa, että vuosi on pitkä aika. Mitä kaikkea vuonna 2011 edes tapahtui?
Mieleenpainuneet juhlat: Vuosi 2011 alkoi juhlilla. Armaani täytti pyöreitä uudenvuoden aattona, ja juhlimme sankaria liki aamuseitsemään, eli vuosi alkoi kunnon kekkereillä.
Haave joka muuttui todeksi: Nelipäiväinen työviikko vuodelle 2012.
Tärkeä lahja: Ihana, kaunis muistikirja, jonka sain armaaltani.
Kokemusrikkain konsertti: Olin elämäni ensimmäisen kerran oopperassa keväällä Bratislavassa. Madame Butterfy ei räjäyttänyt tajuntaani, mutta ensimmäisyys teki siitä erityisen. Oli myös kiinnostavaa olla ikään kuin tuplasti ulkopuolinen: oopperan ekakertalainen ja ulkomaalainen. Tekstityshän oli tietenkin slovakiaksi...
Arvaamattomin kesäretki: Ystävien häistä piti olla vielä se myöhäisempikin bussikuljetus Helsinkiin. Ei ollutkaan. Tuli odottamaton paluumatka, joka oli kuitenkin aika hauska!
Elokuva josta villiinnyin: En muista, että mikään olisi saanut villiintymään. Mutta Another year (mikä sen nimi oli suomeksi...) tuntui hyvältä ja kosketti.
Tapahtuma joka voimautti: Hullultahan tämä voi kuulostaa, mutta keväinen auto-onnettomuus oli voimauttava kokemus. Oli upeaa huomata, että tuntemattomat ihmiset auttavat. Hyvyyttä on, välittämistä on.
Hauskin keskustelu tuntemattoman kanssa: Kiitos erityisesti julkisen liikenteen, näitä tapahtuu! Hauskimman nimeäminen on silti vaikeaa. Oopperalippuja ostaessamme kohtasimme mainion vanhemman naisen, joka mm. opasti meidät oikeaan rakennukseen ja muutenkin jutteli mukavia. Kohtasimme illan näytöksessä, mutta siellä taisimme enää vilkutella. Loppuvuodesta istuin paikallisjunassa Lahdesta Riihimäelle ja sain kuulla kanssamatkustajan tarinoita hänen matkoiltaan ympäri maailmaa.
Hetki josta selvisin säikähdyksellä: Se auto-onnettomuus - onneksi ei käynyt kuinkaan. Paitsi autolle. Mutta niitähän saa uusia.
Läksy jonka opin: En ole yksin. Apua voi ja saa pyytää. (Okei, tämän kanssa painitaan edelleen - siellä, mistä minä olen kotoisin, on tapana vain äyskäistä, että ei tartte auttaa. Opettelen yhä siitä irti...)
Herkullisin aamiainen: Minä sydän hotelliaamiaiset. Lisäksi aamiaiset ystävien kanssa ovat aina erityisen herkullisia.
Uusi ystävä: Osa tuttavuuksista alkoi syvetä kohti ystävyyttä. Se tuntuu hyvältä. Hämeenlinnalaisiinko muka vaikea tutustua?
Kirja jonka luin keskeytyksettä alusta loppuun: Epäilen, ettei sellaista ollut. Olivatko kirjat liian pitkiä vai minulla vain pätkittäistä aikaa?
Merkittävin viesti: Minua rakastetaan. Tämän viestin sain lukuisin eri tavoin. Olen kiitollinen.
Taideteos joka inspiroi: Art Häme -viikkojen aikana työpaikkani viereinen bussipysäkki muutettiin taideteokseksi nimeltä Yksiö keskustassa hyvien liikenneyhteyksien varrella. Bussikatos muuttui pieneksi kodiksi, jossa oli tyynyjä, viherkasvi, virkattu peitto ja verho jne. Mikä ilo!
Menestyksen hetki: Kirjan aika -festivaali on ison työn takana. Kun festari käynnistyi ja koin vain iloa ja ylpeyttä komeasta ohjelmasta, saatoin ehkä kokea menestyksen hetken.
Lempivaatekappaleeni: Villasukat ovat aina pop, mutta kesän ja syksyn suosikkivaate oli ihan itse tehty mekko, jota käyttäisin vieläkin, jos sen kangas ei olisi niin ohutta.
Mieleenpainuvin taidenäyttely: Keväällä pidin sanataidepajoja alakoululaisille, ja joissain pajoissa tehtiin kuvarunoja. Ne koottiin pikanäyttelyiksi - joukossa upeita, oivaltavia töitä!
Innostavin uusi paikka: Eräs koti, jota olemme katselleet sillä silmällä - että josko siitä tulisi seuraavaksi meidän kotimme...
Keskustelu joka muutti näkökulmia: Se, jossa sanottiin, että "jos me asuttais yhdessä".
Osuvin sarjakuvastrippi: Keväällä Hesarin Muumi-sarjiksissa oli pelokas aave, joka halusi myös kakkua. Kun muumiperhe ihmetteli, että eiväthän aaveet voi syödä, aave totesi, että eivät niin, mutta kakku rauhoittaa kummasti. Ymmärrän tuota aavetta oikein hyvin. Ja minä myös syön kakkua.
Musiikkikappale joka soi useimmiten päässä: Tämä. Don't ask.
